Perustus on rakennusten ja rakennelmien maata vasten tuleva osa, jolle rakennelman paino kohdistuu. Perustuksen tarkoitus on estää rakennuksen painuminen, sillä painaumat aiheuttavat halkeamia sekä perustuksiin että myös talon lattiaan ja seiniin. Käytännössä kaikilla paikalleen sijoitetuilla rakennuksilla ja rakennelmilla on perustus. Pientalot perustetaan tavallisesti maanvaraisiksi tai kalliolle. Perustusrakenteiksi luetaan yleensä rakennuksen alimman alapohjan tason alapuoliset kantavat rakenteet.
Perustus voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Perustamistavat voidaan jakaa matalaperustuksiin, syväperustuksiin, pilariperustuksiin ja kellarillisiin perustuksiin.
Perustustavan valinta, suunnittelu ja toteutus ovat teknisesti rakennushankkeen jopa tärkein vaihe. Perustuksen on jaettava rakennuksen paino olla riittävän laajalle alalle, jotta maa perustuksen alla ei petä.
Lue lisää kellariperustuksesta.
Maaperän kantavuus ratkaisee perustustyypin valinnan
Perustuksen on kestettävä rakennuksen aiheuttama rasitus vuodenajoista ja vuosien kulumisesta riippumatta, sillä sen korjaaminen on yleensä mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Siksi rakennelman perustus määrittääkin yleensä rakennuksen maksimaalisen eliniän. Tontille tehdään maaperä tutkimus, jonka jälkeen (geo/pohjarakennus suunnittelija tekee tutkimuksen perusteella tontista perustamistapalausunnon, jossa määritellään miten rakennus tulee perustaa. Maaperätutkimuksella todetaan pohjan kantavuus, jonka perusteella kohteen rakennesuunnittelija päättää tontille parhaiten sopivan perustusratkaisun. Myös pohjaveden yläpinnan korkeusasema ja maaperän radonpitoisuus on syytä selvittää.
Antura- ja sokkeliperustuksessa antura jakaa sokkelille tulevan rakennuksen kuorman laajemmalle alueelle, jotta perustuksen alla olevaan maaperään kohdistuva paine ei kasvaisi liian suureksi. Sokkeliin jätetään tuuletusaukkoja, jotta maaperästä tuleva kosteus ja radioaktiivinen radonkaasu eivät kulkeutuisi talon rakenteisiin. Tällaista tuulettuvaa alapohjaa kutsutaan myös nimellä rossipohja. Sokkeliin voidaan myös rakennusvaiheessa laittaa radonsuojat, jotka Lammin Betoni Oy on Suomessa kehittänyt.
Lue lisää anturaperustuksesta.
Vaikka omakotitalon rakennuspaikka ei olisikaan maaperältään ihanteellinen hiekkamaa, voidaan massanvaihdolla kuitenkin maapohja tehdä rakentamiskelpoiseksi. Massanvaihto on yleensä rakentamisen kokonaiskustannuksista vain noin 1-3%, joten se on yleensä kannattavaa toteuttaa maapohjan niin edellyttäessä.
Pilariperustus
Jos tontin pohjatutkimuksessa ilmenee, että kantavat maakerrokset ovat anturaperustamissyvyyttä alempana, voidaan perustus toteuttaa pilariperustuksena. Teräsbetonipilareilla perustuksesta saadaan painumaton ja vahva. Teräsbetonipilareilla on suuri kantokyky ja kestävyys verrattuna esimerkiksi puupaalutukseen. Pilariperustus on tehokkain tapa tuulettaa pois maaperästä tuleva kosteus ja radonkaasu – rakennus tulee sen päälle, irti maanpinnasta.
Tutustu pilarianturaan.
Paaluperustukset
Jos pohjatutkimus osoittaa maapohjan kantavan kerroksen olevan yli viiden metrin syvyydellä maaperässä, käytetään yleensä paaluperustusta. Kantavaan kerrokseen asti lyötyjen teräs/betoni paalujen päälle valetaan paaluantura ja sen päältä jatketaan rakentamista samalla tavalla, kuin maanvaraista anturaperustusta käytettäessä.
Jos maaperän kantavuus on kohtalainen, voidaan myös käyttää reunavahvistettua laattaa. Siinä maaperään kohdistuva rasitus jakautuu koko pohjalaatan alueelle, ja reunat vahvistetaan kantamaan seinistä tulevia kuormia sekä antamaan laatan reunalle riittävä korkeus. Reunavahvistettua laattaa voidaan käyttää myös silloin, kun ei haluta kaivaa kovin syvälle, esimerkiksi kovaan maaperään.
Perustuksia täydentävät rakenteet
Teknisen toimivuuden vuoksi tärkeä osa perustusta on sen routa- ja vesieristys. Perustukset joko ulotetaan maapohjan läpi aina roudattomaan syvyyteen asti, tai perustusten alle tehdään tarkoituksenmukainen routaeristys pitämään pakkanen loitolla.
Liika märkyys johdetaan pois rakennuspohjasta salaojituksella. Näiden lisäksi perustuksiin tai perustusten ja niiden yläpuolisten rakenteiden väliin tarvitaan yleensä ulkopuolinen vesieristys. Sillä estetään maaperän kosteuden imeytyminen rakenteisiin ja vältetään riski kosteus-, home-, laho- ja muiden vaurioiden syntymisestä.