70 vuotta suomalaista kivirakentamisen osaamista
Lammin Betoni Oy täyttää 70 vuotta vuonna 2026. Seitsemän vuosikymmentä perheomisteisena ja kotimaisena yrityksenä on tämän päivän Suomessa jo lähes harvinaisuus. Vuosien varrella olemme kokeneet useita nousu- ja laskukausia, mutta aina olemme pitäneet oman tien kirkkaana eteenpäin.
Vuonna 1956 alkanut matkamme pienestä perheyrityksestä Suomen tunnetuimmaksi harkko- ja kivitalorakentamisen asiantuntijaksi jatkuu edelleen samalla intohimolla kuin yrityksen alkuaikoina. Vuosikymmenten aikana olemme nähneet rakentamisen trendien vaihtuvan, mutta yksi asia on pysynyt: luottamus suomalaiseen laatuun ja kestävyyteen.
Juhlavuoden aikana julkaisemme tällä sivulla kuukausittain tarinoita Lammin historiasta nykypäivään ja kerromme ihmisistä, tavastamme toimia, tuotekehityksestä, tuotannon kehityksestä sekä kasvun ajasta. Kiitos, että olet jakamassa näitä hetkiä kanssamme. Hetkiä, jotka ovat tehneet pienestä sementtivalimosta merkittävän rakennusalan toimijan, innovaattorin ja suunnannäyttäjän.
Kiitos asiakkaillemme, yhteistyökumppaneille ja työntekijöille! Ilman teitä tätä tarinaa ei olisi! Tervetuloa seuraamaan juttusarjaa ja juhlimaan kanssamme 70-vuotista matkaa suomalaisen kivirakentamisen parissa!
Lammin tarina
Osa 1: Oman tien valinta
Lammin Betoni perustaja Aarne Töykkälä tuli monitoimisesta yrittäjäperheestä Huittisista, jossa oli yhdeksän lasta. Kolmanneksi vanhin lapsi kasvoi käteväksi käsistään ja teräväksi päästään, kun päiväkaudet korjailtiin, paranneltiin ja keksittiin uutta vesiratasmyllyllä, sahalla ja metalliverstaalla. 25-vuotiaalla Aarnella oli kuitenkin selkeä ajatus siitä, että piti päästä omille siivilleen, kun perheen esikoinenkin oli jo taaperoikäinen.
Lammille Töykkälän pariskunnan, Helenan ja Aarnen, toi sattuma. Lammin kunta julkaisi pienen ilmoituksen Helsingin Sanomissa Hakkalan kartanon navettarakennuksen myynnistä tai vuokraamisesta. Aarnen tarkka silmä näki mahdollisuudet yrittäjätoimen alkuun. Aarnen mielestä yrittäjäksi lähtivät ne, jotka halusivat tehdä tosissaan töitä. Aarnen vaimolle, Helenalle yrittämisen ajatus oli outo, jopa pelottava. Esikoispoika Esko oli parivuotias, kun Töykkälän Tiilikate aloitti toimintansa.
”Lammi oli hyvä paikka aloittaa betonituotteilla. Ympärillä oli paljon maataloutta, joka tarvitsi alussa kattotiiliä, myöhemmin muita betonituotteita. Pitkä ja monimutkainen tiehän siitä yrittämisestä on rakentunut ja pienestä alusta on kasvanut merkittävä toimija. Kun rinnalla on ollut hyvät kumppanit, on selvitty vaikeistakin ajoista. Positiivinen ajattelu ja usko omaan tiehemme on varmasti ollut vahvuutemme.” Aarne on todennut.
Aarnen keksijänsielu oli herännyt jo Huittisissa, monitaitoisen isän rinnalla työtä tehdessä. Käsityö oli hidasta ja raskasta kattotiilen kanssa. Tarvittiin kone. Se siis suunniteltiin ja tehtiin. Kaivonrenkaat, tierummut ym. betonituotteet muotteineen olivat raskaita ja hankalia käsitellä. Tarvittiin siirto- ja kuljetustekniikkaa. Ne suunniteltiin ja tehtiin. Kun harkkotuotantoa aloiteltiin 60-luvulla, tuli jälleen eteen menetelmien hitaus ja hankaluus. Alkoi kuumeinen muottien ja oikeanlaisen harkkokoneen kehittely.
Bulkin tekeminen olisi ollut helppo ratkaisu, mutta kannattamaton. Töykkälän tuotteen piti olla hieman parempi kuin muilla. Valmistuksen piti olla hivenen tehokkaampaa kuin muilla. Näihin pystyi vastaamaan vain omalla tuotekehittelyllä. Ja vuonna 1964 syntyi ensimmäinen, automaattinen harkkokone, Sampo. Sampo-harkkokone muutti tuotantomäärät aivan toiseen luokkaan, mitä käsikäyttöisellä koneella oli saatu aikaan. Oman tien löytämiseen tarvittiin sekä keksijän aivokapasiteettia että muotin tekijän kärsivällisyyttä.
Piirustuksia ja tietokoneita ei siihen aikaan ollut apuna. Piirrettiin liidulla malleja, vaikka työmaakopin pöytään tai lattiaan. Aarne näki mielikuvissaan valmiin tuotteen ja sen toteuttamiseen oli keksittävä keinot. Tähän mielikuvitustyöhän johtaja oli löytänyt toisen ”Pelle Pelottoman”, tehtaan ”Sepän”, Jouko Hannulan, joka oli käytännön mies, mutta hänessäkin oli runsaasti keksijän vikaa. Johtajan määrätietoisuus ja jopa jääräpäisyys viitoittivat kuitenkin yrityksen koko tulevalle historialle oman tien.
Osa 2: Patruuna ja Ruustinna
Kun Helena kuvaili miestään, rouva sanoi topakasti, että olisi tämä voinut joskus olla napakampikin. Helenan nopsakka luonne joutui joskus koetukselle isännän harkitsevaisuuden ja rauhallisuuden kanssa. Aarnen luontaista sovittelu- ja neuvottelukykyä on kyllä vuosien varrella tarvittu. Aarne itse näki itsensä ennen kaikkea työntekijänä eikä niinkään perinteisenä patruuna-tyyppinä väelleen. Tästä huolimatta pitkäaikaisten tuttujen työntekijöiden keskuudessa pariskuntaa kuvailtiin hyväntahtoisesti ”Patruunaksi ja Ruustinnaksi”. Tehdasympäristössä vallitsi noina aikoina auktoriteettinen johtamistapa. Kun johtaja tiesi ja käski, niin tehtiin. Aarnen mielestä Helena lienee saanut auktoriteettia jo pelkästään erään ominaisuutensa ansiosta, johon Aarnekin aikoinaan vaimossaan ihastui. Se on hyvä ryhti ja pystypäisyys, oli edessä minkälaisia tilanteita tahansa.
Helena Töykkälä on kertonut seuraavasti: ”Työtä tämä on teettänyt. Varsinkin isännälle, joka vietti monet ehtootkin tehtaalla. Minulle yrittäminen oli useamman vuoden opettelemisen paikka. Kyllähän siinä vaimon ja äidin roolit jäivät joskus yksinäisiksi, vaikka yrityksen tilanteiden tasalla pysyinkin. Huolia ja murheita ei purettu kotiin. Mutta esimerkiksi Aarnen sairastellessa ei passannut katsoa, menikö tämä rouva tekemään kuormaa kuljetusporukan kanssa tai osaako hän ostaa betoniauton. Onneksi tytär oli auttamassa kotona. Aarne on myös aina osannut nähdä asiat positiivisesti ja rauhoitella siinä ohella minuakin.”
Kävelytyylistä näkee
Yrityksen alkuvaiheissa omistajapariskunnan lisäksi tehtaalla oli puolenkymmentä työntekijää ja ”kesäpojat” lisäksi. Pienessä pitäjässä sana kulki, jos Töykkälät tarvitsivat työntekijöitä. Yrityksellä oli vetovoimaa. Myös Aarne itse saattoi hypätä pyörän selkään ja lähteä katselemaan ja kyselemään kirkonkylälle. Hyvän työntekijän löytäminen oli Aarnen mielestä helppoa. Kävelytyylistä erotti, kenestä tulisi kunnon työmies. Eikä valintamenetelmä ole pettänyt. Yrityksellä on aina ollut pitkäaikaisia työntekijöitä, mikä kertoo molemminpuolisesta luottamuksesta.
Osa 3: Remingtonista Riittaan
Kun yrityksen kasvu lähti 80-luvulla nopeaan nousuun tuli aika miettiä lisävoimia myös konttorityöhön. Helenalla oli koti ja tuhat muuta asiaa hoidettavanaan. Musta remington ja työaika eivät enää riittäneet vastaamaan yrityksen tarpeita. Tehtiin päätös etsiä uusi työntekijä, joka samalla voisi siirtää yrityksen uuteen aikaan, tietokoneisiin.
Vastavalmistunut merkonomityttö haki paikkaa ja läpäisi niin kävelytyyli- kuin osaamistestitkin tiukassa syynissä. Perheyritykselle askel on merkittävä, kun konttoriin tuli ns. ulkopuolinen henkilö, ja vieläpä nuori tyttö, mukaan kovin miehiseen betonimaailmaan. Asiakkaat taisivat siinä monesti ihmetellä, kun konttorissa ”ei ollutkaan ketään paikalla” eli ”vain naisihminen”. Kauppaakin hän kyllä osasi tehdä, kunhan ennakkoluulot unohtuivat. Nopeasti havaittiin, että lisätyövoiman hankinta oli ollut hyvä ratkaisu. Kirjanpito ja laskutus hoidettiin nyt omin voimin ja tietokoneavusteisesti. Helena saattoi vähitellen hieman hellittää. 80-luvun alku oli yleisesti tietokoneajan aloittelua pienissä yrityksissä. Valmiita vastauksia ei ollut kenelläkään. Jouduttiin keksimään itse tai soveltamaan vanhaa.
”Olen kasvanut tämän yrityksen mukana ja siihen kiinni. Tulin sopivasti aloittamaan tietokoneajan Lammin Betonissa. Sain muokata itse oman tehtäväni puhtaalle pöydälle ja kymmenisen vuotta olin ainoa työntekijä talouspuolella. Tulessani en ymmärtänyt vähääkään betonin maailmasta, mutta oppia sain sekä johdolta että ”tehtaan pojilta”. Tunnelma oli hyvä, pienessä yrityksessä oltiin kuin yhtä perhettä.” Riitta Hallami-Laurila kuvailee työuraansa. Riitta Hallami-Laurila on ollut Lammin Betonilla vuodesta 1984 alkaen ja toimii Lammin Betonin Henkilöstö- ja talouspäällikkönä.
Kultakelloja ja pilkkiretkiä
Yritys näyttää siltä, mitä sen ihmiset ovat. Tämä sanonta ei vanhene, vaikka ihmistyövoiman osuus teollistuneessa maailmassa jatkuvasti vähenee. Mikään yritys ei kuitenkaan suunnittele, tee päätöksiä ja kilpaile ilman ihmisiään. Lammin Betonin 70-vuotishistoriassa ihmisten osuus korostuu poikkeuksellisen paljon. Se koskee yhtä hyvin omistajaperhettä kuin jokaista palkattua työntekijää. Töykkälöiden perheyritystä lähellä olleet kuvaavat sen toimintatapaa lähes kaikki samoilla sanoilla: luottamus, avoimuus, moraali, tekemisen vapaus, lojaalisuus, matalat kynnykset ihmisten välillä… Pitkäikäiset työ- ja yhteistyösuhteet kertovat omaa kieltään toimintatavasta. Kumppanin luottamus herättää luottamusta.
Kun Esko Töykkälältä joskus kysyttiin, millaisella henkilöstöpolitiikalla Lammin Betoni on pitänyt näin sitoutuneita työntekijöitä, hän meni ensin sanattomaksi. Hänen mielestään mitään ”politiikkaa” ei ole ollut. Työtä on tehty rinta rinnan ja siinä on juteltu asiasta kuin asiakasta. Joskus on lähdettävä yhdessä pilkille, joskus taas on pidetty pientä juhlaa, vähintään pikkujouluja ja konkareiden eläkkeelle jäämisiä. Työntekijän 50-vuotispäivän kunniaksi annettiin se perinteinen kultakello. Tietysti on juhlittu myös yrityksen tasakymmeniä. Perheyrityksen tapaan juhlavieraina on aina ollut myös työntekijöiden puolisot sekä jo eläkkeelle jääneet. On selvää, että pienessä joukossa kaikki tunsivat toisensa hyvin mutta kasvun myötä yhteydenpito tulee haasteellisemmaksi. Talon perinteinen yhteistyön henki halutaan kuitenkin säilyttää tulevienkin vuosikymmenien matkalla.
Tarina jatkuu pian…
Seuraa meitä Facebookissa, Instagramissa ja LinkedInissä, niin saat tiedon uusien osien julkaisusta.